Lomakesä - kesäloma!

Ninni onnittelee kaikkia koulunsa päättäneitä ja toivottaa kaikille hauhauhauskaa kesälomaa! Ninnikin kertoo kesälomakuulumisistaan blogissa, pysy kuulolla!

t. Lukukoira Ninni ja Leena

Pompin pompin kuralätäköissä

Lempiharrastus.. kuralätäköt!!

Kerroin jo aiemmin teille, että rakastan uimista. Pesemisestä en pidä, mutta muuten rakastan kaikkea veteen liittyvää. Tämä koskee myös kuraojia, soita ja erityisesti mutalätäköitä. Jostain syystä emäntäni ei pidä yhtään, jos käyn lenkillä kastamassa itseäni mutalätäkössä.

Kauan sitten, kun olin pentu, pääsin ensimmäistä kertaa metsälenkille. Juoksentelin metsässä ympäriinsä haistellen kaikkia ihmeellisiä hajuja, joita nenääni tuli. Kunnes kohtasin sen! Se oli aika mielenkiintoisen näköinen, joten halusin mennä lähemmäksi katsomaan. Se haiskahti nenääni vähän oudolle. Pikkuhiljaa kävelin sitä lähemmäs, kunnes HUMPSISTA! Tipahdin sinne suoraan kuono edelläni. Mutta voi että, miten ihanan viileältä kuralätäkössä uiminen tuntui. Emäntäni ei tosin pitänyt yhtään siitä, vaan komensi minut äkkiä pois sieltä.

Tuon ensimmäisen kuralätäkköuintikerran jälkeen, olen tavannut käydä melkein joka lenkillä uiskentelemassa kuralätäköissä. Joskus tosin ne kuralätäköt ovat niin pieniä, ettei niissä oikein pysty muuta kuin kastelemaan tassut. Joskus niissä voi oikeastikin uida!

Minun harmikseni, emäntäni pesee minut aina sellaisen uintikerran jälkeen. Peseminen on kyllä niin kamalaa, minut kastellaan kokonaan ja sitten levitetään jotain pahanhajuista ainetta, joka vaahtoaa. Emäntäni sanoo, että tuoksun sitten ruusuille, kun minut on pesty. Mutta minä en halua haista ruusuille, jos ne ovat niin pahanhajuisia. Kuralätäköt haisevat paljon paremmalle!

Olkaapas muuten tarkkana lukiessanne ensi kerran blogitekstiä. Siellä on pieni yllätys tiedossa! Siihen asti, hyviä haukkumisia kaikille!

Ker-roin aiem-min teil-le ra-kas-ta-va-ni ui-mis-ta. Ra-kas-tan kaik-ke-a ve-teen liit-ty-vää e-ri-tyi-ses-ti mu-ta-lä-tä-köi-tä. E-män-tä-ni ei pi-dä sii-tä yh-tään, jos käyn len-kil-lä mu-ta-lä-tä-kös-sä.

Ol-les-sa-ni pen-tu, pää-sin en-sim-mäis-tä ker-taa met-sä-len-kil-le. Juok-sen-te-lin met-säs-sä ym-pä-riin-sä hais-tel-len. Kun-nes koh-ta-sin sen! Se o-li ai-ka mie-len-kiin-toi-nen. Ha-lu-sin men-nä lä-hem-mäk-si kat-so-maan si-tä. Se hais-kah-ti ou-dol-le. Kä-ve-lin lä-hem-mäs, kun-nes HUMP-SIS-TA! Ti-pah-din sin-ne suo-raan kuo-no e-del-lä-ni. Mi-ten i-ha-nan vii-le-äl-tä ku-ra-lä-tä-kös-sä ui-mi-nen tun-tui. E-män-tä-ni ei pi-tä-nyt sii-tä, vaan ko-men-si mi-nut pois.

En-sim-mäi-sen uin-ti-ker-ran jäl-keen, o-len käy-nyt mel-kein jo-ka len-kil-lä uis-ken-te-le-mas-sa ku-ra-lä-tä-köis-sä. Jos-kus to-sin ne ku-ra-lä-tä-köt o-vat niin pie-ni-ä, et-tei niis-sä pys-ty kas-te-le-maan kuin tas-sut. Jos-kus niis-sä voi oi-ke-as-ti-kin ui-da!

Ol-kaa-pa tark-ka-na lu-ki-es-san-ne en-si ker-ran blo-gi-teks-ti-ä. Siel-lä on pie-ni yl-lä-tys tie-dos-sa! Hy-vi-ä hauk-ku-mi-si-a kai-kil-le!

Lukukoira vesipetona

Viime keväänä kävin uimassa ensimmäisen kerran jo vappuna! Tänä vuonna ensimmäinen uintini meni vähän pidemmälle toukokuuhun. Kivaa se silti oli! Oletko sinä jo kastanut talviturkkisi?

Vii-me ke-vää-nä kä-vin ui-mas-sa en-sim-mäi-sen ker-ran jo vap-pu-na! Tä-nä vuon-na en-sim-mäi-nen uin-ti-ni me-ni vä-hän pi-dem-mäl-le tou-ko-kuu-hun. Ki-vaa se sil-ti o-li! O-let-ko si-nä jo kas-ta-nut tal-vi-turk-ki-si?

UIMAAN!

Ajattelin kertoa yhdestä lempiharrastuksestani nimittäin uimisesta. Tänä vuonna en ole vielä kastanut talviturkkiani järvessä tai meressä, mutta ojassa kylläkin! Juuri viime viikonloppuna löysin sellaisen kivan ojan, missä oli juuri ja juuri vettä räpiköimiseen. Isäntäni komensi minut ikäväkseni pois ja pesi minut. Parasta oli, kun käväisin vielä uudelleen kastamassa ojassa. Se oli mielestäni niin hauskaa! Litsläts kuului, kun juoksin pitkin ojaa. Oli kuuma päivä, joten veden viileys tuntui ihanalta. Isäntäni ei kyllä pitänyt pulikoimisestani, joten hän pesi minut vielä kerran. Sen jälkeen nautin auringonpaisteesta nurmikolla makoillen.

Minä aivan rakastan uimista, vesilelun noutamista vedestä, sorsien hätistämistä kaislikosta, rapakossa rellestämisestä ja mutalätäköissä pyörimistä. Jos emäntäni vain mainitseekin sanan uiminen tai uida, olen heti innoissani. Rakastan kaikkea, mikä liittyy veteen. Paitsi pesemisestä en pidä yhtään. Se on aivan kamalaa.

Käyn joka kesä uimassa monta kertaa. Kuumana kesäpäivänä vesi viilentää kivasti turkkiani. Uiminen on myös hyvää liikuntaa. Joskus menemme uiskentelemaan mereen. Silloin emäntäni vie minut Yyteriin! Oletko sinä käynyt Yyterissä? Tiesitkö, että siellä on koirille ihan oma ranta? Siellä näkee silloin tällöin myös hevosia. Hevoset ovat aika jännittäviä. Kerron joskus toiste hevoskaveristani Rapista.

 Aluksi en osannut kunnolla uida. Silloin käytin pelastusliiviä apuna. Nyt osaan jo uida hyvin, joten en tarvitse pelastusliiviä. Käytän liiviä enää ainoastaan, jos menemme veneellä.


Talvella on kurjaa, kun järvi tai meri on jäässä, eikä pääse uimaan. Silloin voi tosin käydä koirauimalassa! Se on koirille tarkoitettu uimahalli. Olen joskus käynyt uimassa sellaisessa, mutta se ei ollut niin hauskaa, koska siellä ei ollut sorsan hajuja, eikä kaislikoita, mitä syödä.

Enää muutama viikko kesälomaan! Aiotko sinä käydä uimassa kesälomalla?

NAM!

Olen taitava nappaamaan herkkuja suuhuni, tällä kertaa sinne päätyi kurkun palanen. Kyllä se maistuikin hyvältä!

O-len tai-ta-va nap-paa-maan herk-ku-ja suu-hu-ni, täl-lä ker-taa sin-ne pää-tyi kur-kun pa-la-nen. Kyl-lä se mais-tui-kin hy-väl-tä!

Golfpallojen metsästystä

Vappuna harjoittelin uutta leikkiä emäntäni kanssa, nimittäin golfpallojen metsästystä. Emäntäni piilotti golfpallon pihalle ja minä etsin sen.

Minusta golfpallojen metsästys oli todella hauskaa. Sitten varsinkin oli todella hauskaa, kun löysin pihalta golfpallon sijaan ISON pallon!

Vap-pu-na har-joit-te-lin uut-ta leik-ki-ä e-män-tä-ni kans-sa, ni-mit-täin golf-pal-lo-jen met-säs-tys-tä. E-män-tä-ni pii-lot-ti golf-pal-lon pi-hal-le ja mi-nä et-sin sen. Mi-nus-ta golf-pal-lo-jen met-säs-tys o-li to-del-la haus-kaa. Sit-ten var-sin-kin o-li to-del-la haus-kaa, kun löy-sin pi-hal-ta golf-pal-lon si-jaan I-SON pal-lon!

Hau-hau-hauskaa vappua!

Hau-hau-hauskaa vappua!

Viikko on vierähtänyt hurjaa vauhtia, kun on ollut niin kauniita päiviä. Minäkin olen saanut touhata pihalla joka päivä. Olen auttanut emäntääni puiden kannossa. Kannan puita suussani lempipaikalleni, keskelle pihaa, jossa sitten pilkon ne hampaillani vielä pienemmäksi. Enkö olekin kiltti, kun autan!? Emäntääni se tosin vähän tuntuu harmittavan, koska aina suunnatessani puukasalle hän huutaa nimeäni. Joskus vain heilautan korviani ja jatkan puuhaani. Yleensä leikin kuitenkin pihassa leluillani; pallolla ja frisbeellä.

Viime sunnuntaina vietettiin koiran päivää! Sellainen on aina kerran vuodessa. Tänä vuonna päivän aiheena oli ”Koira ja lapsi”. Voi että miten rakastankaan lapsia! Varsinkin sellaisia lapsia, jotka heittävät minulle palloa, leikkivät leluilla kanssani ja jaksavat rapsuttaa minua korvan takaa, selästä, kainalosta ja joka puolelta!

MUR! Joskus lapset luulevat, että olen vihainen, kun murisen lelu suussani. Jotkut koirat murisevat ollessaan vihaisia. Se on hyvä tietää, koska silloin kannattaa antaa koiran olla rauhassa. Jos minulla on lelu suussani ja murisen, en ole vihainen, vaan haluan leikkiä. Koirilla on myös erilaisia ilmeitä ja eleitä, joista tietää, voiko koiraa rapsuttaa vai kannattaako antaa koiran olla rauhassa. Minä tulen yleensä puskemaan nenälläni, jos haluan huomiota. Koirat voivat myös olla varautuneita lasten seurassa. Silloin he eivät välttämättä tiedä, miten heidän pitäisi lapsen kanssa olla. Vieraaseen koiraan ei kannata mennä heti tutustumaan, vaan kysyä ensin lupaa koiran omistajalta.

Minua saa silittää ja rapsuttaa, paijata ja hyväillä. Minun kanssani saa leikkiä, heitellä palloa tai repiä pehmolelujani. Koirat pitävät huomiosta, minä suorastaan rakastan huomiota! Kaikki eivät aina tiedä, miten koiran kanssa leikitään. Minä en pidä siitä, että minua revitään korvasta tai turkista. Sinäkään et varmasti pitäisi siitä, jos kesken leikin, joku repii sinua korvasta tai tukistaa hiuksista. Minuunkin saattaa sattua.

Aina minä en jaksa leikkiä tai peuhata. Silloin haluan olla rauhassa ja nukkua. Minua ei saa häiritä, kun nukun. Nukun yleensä omalla paikallani, sellaisessa puisessa korissa. Joskus tykkään nukkua myös sohvalla. Ja nojatuolissa. Paras paikka nukkua on emäntäni ja isäntäni sänky! Se on niin pehmoinen. Mutta siellä en jostain syystä saa nukkua. Paitsi silloin, kun olen salaa sinne livahtanut J

Kylläpäs olen nyt taas höpöttänyt! Minun piti kertoa sienien etsimisestäkin! Ja siitä kuinka rakastan palloja. Ja miten ajattelin viikonloppuna käydä pulahtamassa järvessä. Rakastan nimittäin uimistakin. Sekin piti paljastaa, kuka viime sunnuntaihin päättynyt arvonnan on voittanut!

Kuvassa olevassa rasiassa säilytetään siis kakkapusseja! Arvonnassa olleen kirja-palkinnon voitti Juulia <3 laitetaan teille siis pakettia tulemaan J

Metsäretkellä

Hau! 

Kävimme jälleen metsäretkellä emäntäni kanssa. Siellä on kiva seikkailla, tutkia ja haistella hajuja. Välillä teen siellä löytöjä. Oletko sinä tehnyt metsässä löytöjä? Mitä metsään kuulumatonta löydät tästä kuvasta?

Kä-vim-me met-sä-ret-kel-lä e-män-tä-ni kans-sa. Siel-lä on ki-va seik-kail-la, tut-ki-a ja hais-tel-la ha-ju-ja. Vä-lil-lä teen siel-lä löy-tö-jä. O-let-ko si-nä teh-nyt met-säs-sä löy-tö-jä? Mi-tä met-sään kuu-lu-ma-ton-ta löy-dät täs-tä ku-vas-ta?

Haistellen, maistellen, kuulostellen

Snifsnifsnifsniiiif

Tiedätkö sinä mikä on koiran tärkein aisti?

Näköaisti on koirilla huonompi kuin ihmisillä. Näen kyllä hahmot ja liikkeet erittäin hyvin, mutta värejä erotan huonommin.  Tuntoaisti on koirilla samanlainen kuin ihmisillä. Minuunkin sattuu, jos loukkaan itseni. Kuuloaisti on koirilla taas paljon parempi kuin ihmisillä. Kuulen jopa juustopaketin avauksen, vaikka olisin nukkumassa. Niin hyvä kuulo minulla on!

Koiran tärkein aisti on kuitenkin hajuaisti. Koirat haistavat paljon paremmin kuin ihmiset. Lisäksi koirilla on hyvä hajumuisti eli ne osaavat yhdistää tietyn hajun oppimaansa hajuun. Ne tunnistavat toiset koirat ja ihmiset niiden hajun perusteella.  Tiesitkö, että koirat voisivat oppia vaikkapa löytämään voittoarvan pelkällä haistelulla! Tämä tosin vaatisi paljon harjoittelua ja opettelua. Tiedätkö sinä, missä tilanteissa koiran hajuaistista on hyötyä?

Hajut ja hajuaisti liittyvät myös edellisviikonlopun videooni. Nimittäin siihen, mitä olimme siellä metsässä emäntäni kanssa tekemässä. Olen nimittäin lukukoiran lisäksi myös jälkikoira!

No, mitä se jälkikoira ja jäljestäminen sitten tarkoittavat? Jäljestämisessä koira seuraa jonkun tekemää hajuvanaa. Hajuvana voi olla joko ihmisen tai eläimen tekemä. Minä seuraan yleensä

emäntäni tai jonkun muun ihmisen tekemää jälkeä. Välillä jäljestämme metsässä, joskus pellolla.

Jäljestämään mentäessä emäntäni käy ensin yksin kävelemässä metsään jäljen. Sitten emäntäni pukee yleensä minulle sellaiset, mitä hän sanoo valjaiksi ja niihin kiinnitetään pitkä liina. Sen jälkeen hän sanoo minulle ”Jälki” ja osoittaa kädellä metsän reunaa. Silloin tiedän, että nyt pitää haistella ja etsiä oikea hajujälki. Kun jäljen alku on löytynyt, lähden seuraamaan sitä. Voi hurja, kun se on niin hauskaa! Haistelen, nuuhkin ja juoksen. Välillä tuuli tai jokin muu eläin on saattanut sotkea hajua, jolloin pitää haistella entistä enemmän. Joskus emäntäni on piilottanut jäljelle jotakin tavaroita, hansikkaita tai pipoja. Kun pysähdyn niiden kohdalle, saan paljon kehuja. Kaikista parasta on se, kun olen jonkun aikaa haistellut ja kulkenut metsässä, saan palkkion! Jäljen lopussa on herkkuja tai sitten kiva lelu, jonka kanssa saan leikkiä.

Tästä harrastuksesta ja yleensäkin jälkikoirista on paljon hyötyä. Arvaatkos miksi? Joskus ihmisiä saattaa kadota metsään. Silloin jälkikoira saattaa tulla apuun! Minunkin taidoistani on ollut paljon hyötyä. 

Kerran olimme nimittäin emäntäni ja isäntäni kanssa marjassa. Kävelimme metsässä ensin pitkään ennen kuin löysimme marjoja. Emäntäni ja isäntäni keräsivät mustikoita astiaan. Yritin auttaa heitä, mutta mustikat olivat niin herkullisia, että syöksyin suoraan mustikkamättääseen maiskuttelemaan niitä suuhuni. Kävelimme vielä hetken aikaa ja taas sain syödä mustikoita, nam! Palattuamme autolle, isäntäni huomasi, että hänen puhelimensa oli tipahtanut jonnekin metsään! Silloin emäntäni puki minulle jälkivaljaat päälle ja menimme takaisin metsän reunaan, josta olimme autolle palanneet. Minulle sanottiin ”Jälki”, jolloin tiesin, että nyt pitää haistella. Lähdimme liikkeelle ja nenäni nuuski ympäriinsä. JA arvatkaas mitä! Hetken matkaa, kun olimme kävelleet, löysin puhelimen mustikkamättään viereen pudonneena. Kyllä minua niin kehuttiin ja sain tietenkin ison luun palkkioksi, kun pääsimme kotiin!

Olen minä muutakin metsästä löytänyt kuin vain isäntäni puhelimen. Joskus etsin omat tossuni, kun ne olivat pudonneet jalastani. JA emäntäni auton avaimet olen löytänyt metsästä myöskin.

Ensi kerralla taidankin kertoa, mitä muuta olen metsästä löytänyt. Nimittäin sieniä! Olen siis kokeillut myös sienikoiran ammattia J

P.S.

Emäntäni haluaa vinkata yhden nettisivun: http://www.koirakoulukompassi.com/artikkeleita/lajiesittelyt/jalki/

Jos siis halua lukea enemmän tuosta jäljestä ja jäljestämisestä!

30 kiloa iloa!

Onko teillä kotona lemmikkieläimiä? Miten te hoidatte lemmikkejänne?

Viimeksi lupasin kertoa hieman, miten meitä koiria oikein hoidetaan.  Emäntäni ja isäntäni pitävät

minusta oikein hyvää huolta, minä voin hyvin ja nautin koiran elämästä, kun saan oikeanlaista huolenpitoa päivittäin.

Minulla on tapana syödä kaksi kertaa päivässä. Minulle syötetään kuivamuonaa eli hippuja, kuten emännälläni on tapana sanoa. Joskus saan myös herkkuja; puruluita, juustoa, piimää hippuihin sekoitettuna, raejuustoa ja MAKKARAA! Oi voi, miten rakastaisin kaikkia herkkuja, mutta harmikseni en niitä kovin paljoa saa. Puruluut pitävät hampaani kunnossa! Pentuna minä maistelin usein kaikkia herkkuja, varsinkin niitä, joita oli jätetty pöydälle. Kesällä minulle maistui monet grilliherkut. Jostain syystä ne syötyäni emäntäni oli minulle vain hyvinhyvin vihainen ja minä ajattelin vain maistaa niitä! Enhän minä sille mitään mahtanut, että ne katosivat kokonaan suuhuni. Tämän jälkeen olen kyllä yritellyt välttää sellaisia ruokia, jotka ovat pöydälle nostettuina.

Käyn myös joka päivä ulkoilemassa. Omassa pihassani. Ja joskus on ihan pakko käydä myös naapurinkin pihassa, ihan vain tervehtimässä naapureita. Silloin emäntäni saattaa karjua vihaisena nimeäni, mutta pakkohan kaikki ihanat ihmiset on käydä moikkaamassa ja vieraat hajut haistelemassa. Käymme myös emäntäni tai isäntäni kanssa lenkillä päivittäin. Silloin kävelen hihnan päässä, koska asumme kaupungissa ja täällä on paljon autoja. Joskus kävelemme läheiseen koirapuistoon, jossa pääsen juoksemaan vapaana.

Joka päivä minun pitää saada myös rapsutuksia, haleja ja minun kanssani pitää leikkiä. Se on mahdottoman kivaa, kun pääsen emäntäni tai isäntäni tai jonkun muun syliin halattavaksi.

Joskus minut pitää pestä. Rakastan vettä ja kastumista, mutta pesemisestä en pidä ollenkaan. Silloin joudun seisomaan sellaisen alla mitä kutsutaan suihkuksi ja minuun laitetaan jotakin ihmeellisen hajuista ainetta. Sitä hierotaan turkkiini ja se alkaa vaahdota. Emäntääni on joskus hauska kiusata. Juuri kun hän on saanut kasteltua minut, ravistelen turkkiani niin, että myös emäntäni kastuu. Lopuksi minut vielä kuivataan.

Koiran hoitoon kuuluu myös kynsien leikkaaminen ja harjaaminen sekä silmien ja korvien hoitaminen. Niistä en pidä ollenkaan, mutta parasta on, kun kynnet on leikattu ja turkki harjattu, saan usein pienen herkun palkkioksi! Joskus vierailemme myös eläinlääkärissä, siitä kerron enemmän joskus toiste.

Emäntäni käski kertoa teille, että kennelliiton sivuilta löydät lisää tietoa koiran hoidosta. Kennelliitto tietää kuulemma paljon koirista, niiden hoidosta ja harrastuksista. www.kennelliitto.fi

Arvatkaas muuten mitä! Ensi viikolla vietetään lukuviikkoa! Oletko lukenut jo paljon tänä keväänä? Päätimme emäntäni kanssa sen kunniaksi laittaa pienen arvonnan pystyyn!

Nyt voit osallistua arvontaan kommentoimalla, mitä koiranomistajalle tärkeää viereisessä kuvassa oleva esine pitää sisällään. Kommentin voit lisätä tämän tekstin alaosaan (lähetä kommentti). Muista kirjoittaa kommenttisi perään oma nimimerkkisi. Arvonta tapahtuu ensi viikon sunnuntaina 24.4, jolloin vietetäänkin sitten koiran päivää! Minun mielestäni joka päivä voisi kyllä olla koiran päivä. 

Vastanneiden kesken arvotaan mikäpäs muukaan kuin kirjapalkinto! Olisin halunnut valita palkinnoksi makkaraa tai jotakin muuta herkkua, mutta emäntäni totesi, koska olen lukukoira, niin kirja on ihan hyvä palkinto. Kyseinen kirja kertoo kuulemma koirasta ja kissasta! Minullakin on paljon tarinoita kissoihin liittyen, varsinkin Minttu-nimiseen kissaan, siitä sitten myöhemmin. Muista siis seurailla blogia!

Mi-nus-ta pi-de-tään oi-kein hy-vää huol-ta ja nau-tin koi-ran e-lä-mäs-tä. Saan oi-ke-an-lais-ta huo-len-pi-to-a päi-vit-täin.

Mi-nä syön kak-si ker-taa päi-väs-sä. Mi-nul-le syö-te-tään kui-va-muo-naa. Jos-kus saan myös herk-ku-ja ku-ten MAK-KA-RAA! Oi voi, mi-ten ra-kas-tai-sin kaik-ki-a herk-ku-ja. Pu-ru-luut pi-tä-vät ham-paa-ni kun-noss-a! Pen-tu-na mi-nä mais-te-lin u-sein herk-ku-ja, var-sin-kin nii-tä, joi-ta oli jä-tet-ty pöy-däl-le. E-män-tä-ni o-li mi-nul-le hy-vin-hy-vin vi-hai-nen ja mi-nä a-jat-te-lin vain mais-taa nii-tä!

Käyn myös jo-ka päi-vä ul-koi-le-mas-sa. O-mas-sa pi-has-sa-ni. Ja jos-kus myös naa-pu-rin-kin pi-has-sa. Käym-me e-män-tä-ni tai i-sän-tä-ni kans-sa len-kil-lä päi-vit-täin.

Jo-ka päi-vä mi-nun pi-tää saa-da myös rap-su-tuk-sia, ha-le-ja ja mi-nun kans-sa-ni pi-tää leik-ki-ä. 

Jos-kus mi-nut pi-tää pes-tä. En pi-dä sii-tä ol-len-kaan. Kiu-saan jos-kus e-män-tää-ni. Juu-ri kun hän on saa-nut kas-tel-tu-a mi-nut, ra-vis-te-len turk-ki-a-ni, jol-loin myös e-män-tä-ni kas-tuu. 

Koi-ral-ta lei-ka-taan myös kyn-net ja turk-ki-a har-ja-taan. Sil-mi-ä ja kor-vi-a pi-tää myös hoi-taa. Niis-tä en pi-dä ol-len-kaan, mutta pa-ras-ta on, kun saan pie-nen her-kun palk-ki-ok-si! Jos-kus vie-rai-lem-me myös e-läin-lää-kä-ris-sä, sii-tä ker-ron e-nem-män jos-kus tois-te.

Hau-hau-hauskaa viikonloppua!

Kävimme emäntäni kanssa viikonloppuna metsässä! Se oli huisin hauskaa, kerron myöhemmin, mitä oikein teimme siellä :)

Kä-vim-me e-män-tä-ni kans-sa vii-kon-lop-pu-na met-säs-sä! Se o-li hui-sin haus-kaa, ker-ron myö-hem-min, mi-tä oi-kein teim-me siel-lä :)

VUF, karvaisen kaverin karvaiset kaverit!

Minä rakastan pehmoleluja. Niitä on kiva retuuttaa, repiä ja varsinkin rikkoa. Niille voi vähän muristakin ja sitten niitä voi halia, käyttää tyynynä ja nukkua niiden kanssa. Leluja voi myös kantaa suussa joka paikkaan; makuuhuoneeseen, olohuoneeseen, keittiöön, eteiseen. Kaikista parasta on, kun lelut ovat sikin sokin ympäri taloa, silloin ne ovat parhaiten saatavissa leikkejä varten. Emäntäni ei tosin siitä aina pidä, jos sotken lelujani ympäriinsä. Sitten minun pitää siivota. Silloin otan lelun suuhuni ja kannan sen lelukoppaani, kunnes taas on uusien leikkien aika. Aina, kun meille tulee joku iihana ihminen vierailulle tai perheenjäseneni tulevat kotiin, kannan pehmolelun suussani heidän luokseen. Se on merkki siitä, että olen hyväksynyt heidät laumaani. Koirilla lauma tarkoittaa samaa kuin perhettä.

Minulla on paljon lempileluja. Moni niistä on kadonnut sen jälkeen, kun olen leikkinyt niiden kanssa rikkomisleikkejä. Olen aina miettinyt, minne ne katoavat, mutta vielä se ei ole selvinnyt minulle. Yksi leluistani on ollut minulla todella pitkään. Se on minulle kaikista rakkain lelu. Sain sen ihmistädiltäni, kun olin pentu. Se on pehmopupu. Vähän se on ehkä rikki ja kulunut, mutta se on silti minulle kovin rakas. Välillä emäntäni laittaa pehmopupuni ja muut leluni pesukoneeseen. Siellä pehmoleluilleni tapahtuu jotakin aivan kummallista. Ne muuttuvat ihmeellisen hajuisiksi, eikä niillä tee mieli leikkiä, kun ne ovat niin puhtaita. Yök!

Mikä on sinun lempilelusi? Mikä lelu on ollut sinulla kauiten?  

Seuraavalla kerralla kerron enemmän, miten minusta pidetään huolta ja miten minua pitäisi hoitaa.

Osaako lukukoira lukea?

Tiedätkö sinä mikä on lukukoira?

Minä olen välillä emäntäni Leenan kanssa koulussa käymässä. Toimin silloin lukukoirana. Lapset voivat tulla luokseni ja he saavat lukea valitsemaansa kirjaa minulle. Minä kuuntelen, kun minulle luetaan. Lukuhetkessä lapset istuvat pienessä piirissä ja minä makoilen kaikkien keskellä. Lapset lukevat vuorotellen minulle ja minä kuuntelen korva tarkkana heidän lukemaansa kertomusta. Joskus saatan painaa pääni syliin, tökkiä nenälläni tai ottaa muuten vain hyvin rennosti. Lopuksi lapset saavat tehdä pienen tempun kanssani, rapsuttaa minua tai antaa herkun palkkioksi kuuntelusta. Olen varma, että osaan melkein itsekin jo lukea!

------------------------------------------------------------------------------

Mi-nä käyn e-män-tä-ni Lee-nan kans-sa vä-lil-lä kou-lus-sa. Toi-min sil-loin lu-ku-koi-ra-na. Lu-ku-het-kes-sä lap-set lu-ke-vat vuo-ro-tel-len mi-nul-le. Mi-nä kuun-te-len tar-kas-ti. Jos-kus saa-tan pai-naa pää-ni sy-liin, tök-ki-ä ne-näl-lä-ni tai ot-taa hy-vin ren-nos-ti. Lo-puk-si lap-set saa-vat teh-dä pie-nen tem-pun kans-sa-ni. O-saan mel-kein it-se-kin jo lu-ke-a!

Hau!

Minun nimeni on Ninni. Olen 7-vuotias kultainennoutaja. Asustelen Porissa emäntäni Leenan ja muun perheeni kanssa. 

----------------------

Mi-nun ni-me-ni on Nin-ni. O-len 7-vuo-ti-as kul-tai-nen-nou-ta-ja. A-sus-te-len Po-ris-sa e-män-tä-ni Lee-nan ja muun per-hee-ni kans-sa.