Kadonnut luu
Sunnuntaina iltapäivällä Ninnin omasta kotipihasta on kadonnut kuvassa näkyvä luu.
Tuntomerkkejä
ovat iso ja valkoinen, joissa solmut molemmissa päissä. Saattaa sisältää koiran kuolaa.
Luuta on etsitty tuntikausia leikkimökin alta, kukkapenkistä ja puupinon alta, mutta etsiminen ei ole tuottanut tuloksia. Etsintään ovat osallistuneet myös muut perheenjäsenet. Lopulta etsinnät jouduttiin lopettamaan, koska ruoka-aika lähestyi ja kaikilla alkoi olemaan nälkä.
Minne luulet luun kadonneen? 😉😉
Tässä blogissa kerrotaan 8-vuotiaan kultaisennoutajan Ninnin elämästä lukukoirana sekä muista hauskoista seikkailuista.
sunnuntai 10. syyskuuta 2017
lauantai 2. syyskuuta 2017
Ihanaa nähdä teitä jälleen!
Kiireinen arki on alkanut ainakin meidän perheessämme. Koulut ovat alkaneet ja kesälomat ovat päättyneet. Syksyä kohti mennään.
Aamulla en millään jaksaisi herätä kopastani, vaan venyn ja vanun sängyssäni pitkään. Yleensä emäntäni joutuu herättämään minut. Venyttelen, haukottelen, önisen ja kaikessa rauhassa tepastelen ulko-oven eteen.
Aamulla en millään jaksaisi herätä kopastani, vaan venyn ja vanun sängyssäni pitkään. Yleensä emäntäni joutuu herättämään minut. Venyttelen, haukottelen, önisen ja kaikessa rauhassa tepastelen ulko-oven eteen.
Aamurutiinini ovat arkipäivinä aika samanlaiset; käyn ulkona ja saan hyvää ruokaa masuuni. Tämän jälkeen saan jatkaa uniani, koska muut perheenjäseneni lähtevät töihin ja hoitoon.
Emäntäni luulee, että nukun päivisin omassa kopassani, mutta hah hah! Yleensä kömmin olohuoneen sohvalle, koska se on niin pehmeä. Joskus nukun myös emäntäni ja isäntäni sängyssä, minulla, kun joskus saattaa olla ikävä heitä päivän aikana.
Tässä vielä muisto kesältä! Mikä sinun paras kesämuistosi oli?
Hyvää koulunalkua kaikille koululaisille ja eskarilaisille!
t. Ninni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)