Snifsnifsnifsniiiif
Tiedätkö sinä mikä on koiran tärkein aisti?
Näköaisti on koirilla huonompi kuin ihmisillä. Näen kyllä
hahmot ja liikkeet erittäin hyvin, mutta värejä erotan huonommin. Tuntoaisti on koirilla samanlainen kuin
ihmisillä. Minuunkin sattuu, jos loukkaan itseni. Kuuloaisti on koirilla taas
paljon parempi kuin ihmisillä. Kuulen jopa juustopaketin avauksen, vaikka
olisin nukkumassa. Niin hyvä kuulo minulla on!
Koiran tärkein aisti on kuitenkin hajuaisti. Koirat haistavat
paljon paremmin kuin ihmiset. Lisäksi koirilla on hyvä hajumuisti eli ne
osaavat yhdistää tietyn hajun oppimaansa hajuun. Ne tunnistavat toiset koirat
ja ihmiset niiden hajun perusteella. Tiesitkö, että koirat voisivat oppia vaikkapa
löytämään voittoarvan pelkällä haistelulla! Tämä tosin vaatisi paljon harjoittelua
ja opettelua. Tiedätkö sinä, missä tilanteissa koiran hajuaistista on hyötyä?
Hajut ja hajuaisti liittyvät myös edellisviikonlopun
videooni. Nimittäin siihen, mitä olimme siellä metsässä emäntäni kanssa
tekemässä. Olen nimittäin lukukoiran lisäksi myös jälkikoira!
No, mitä se jälkikoira ja jäljestäminen sitten tarkoittavat?
Jäljestämisessä koira seuraa jonkun tekemää hajuvanaa. Hajuvana voi olla joko
ihmisen tai eläimen tekemä. Minä seuraan yleensä
Jäljestämään mentäessä emäntäni käy ensin yksin kävelemässä
metsään jäljen. Sitten emäntäni pukee yleensä minulle sellaiset, mitä hän sanoo
valjaiksi ja niihin kiinnitetään pitkä liina. Sen jälkeen hän sanoo minulle ”Jälki”
ja osoittaa kädellä metsän reunaa. Silloin tiedän, että nyt pitää haistella ja
etsiä oikea hajujälki. Kun jäljen alku on löytynyt, lähden seuraamaan sitä. Voi
hurja, kun se on niin hauskaa! Haistelen, nuuhkin ja juoksen. Välillä tuuli tai
jokin muu eläin on saattanut sotkea hajua, jolloin pitää haistella entistä
enemmän. Joskus emäntäni on piilottanut jäljelle jotakin tavaroita, hansikkaita
tai pipoja. Kun pysähdyn niiden kohdalle, saan paljon kehuja. Kaikista parasta
on se, kun olen jonkun aikaa haistellut ja kulkenut metsässä, saan palkkion!
Jäljen lopussa on herkkuja tai sitten kiva lelu, jonka kanssa saan leikkiä.
Tästä harrastuksesta ja yleensäkin jälkikoirista on paljon
hyötyä. Arvaatkos miksi? Joskus ihmisiä saattaa kadota metsään. Silloin
jälkikoira saattaa tulla apuun! Minunkin taidoistani on ollut paljon hyötyä.
Kerran
olimme nimittäin emäntäni ja isäntäni kanssa marjassa. Kävelimme metsässä ensin
pitkään ennen kuin löysimme marjoja. Emäntäni ja isäntäni keräsivät mustikoita astiaan.
Yritin auttaa heitä, mutta mustikat olivat niin herkullisia, että syöksyin
suoraan mustikkamättääseen maiskuttelemaan niitä suuhuni. Kävelimme vielä
hetken aikaa ja taas sain syödä mustikoita, nam! Palattuamme autolle, isäntäni
huomasi, että hänen puhelimensa oli tipahtanut jonnekin metsään! Silloin emäntäni
puki minulle jälkivaljaat päälle ja menimme takaisin metsän reunaan, josta
olimme autolle palanneet. Minulle sanottiin ”Jälki”, jolloin tiesin, että nyt
pitää haistella. Lähdimme liikkeelle ja nenäni nuuski ympäriinsä. JA arvatkaas
mitä! Hetken matkaa, kun olimme kävelleet, löysin puhelimen mustikkamättään
viereen pudonneena. Kyllä minua niin kehuttiin ja sain tietenkin ison luun
palkkioksi, kun pääsimme kotiin!
Olen minä muutakin metsästä löytänyt kuin vain isäntäni
puhelimen. Joskus etsin omat tossuni, kun ne olivat pudonneet jalastani. JA
emäntäni auton avaimet olen löytänyt metsästä myöskin.
Ensi kerralla taidankin kertoa, mitä muuta olen metsästä
löytänyt. Nimittäin sieniä! Olen siis kokeillut myös sienikoiran ammattia J
P.S.
Emäntäni haluaa vinkata yhden nettisivun: http://www.koirakoulukompassi.com/artikkeleita/lajiesittelyt/jalki/
Jos siis halua lukea enemmän tuosta jäljestä ja
jäljestämisestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti